Karvanpoistotuotteiden markkinat kasvavat edelleen, mutta myös kehittyvät. Laserkarvanpoiston teknisestä kehityksestä huolimatta muut menetelmät jatkavat kasvuaan. Täydellinen esimerkki tästä on sokerointi. Se oli aikoinaan hyvin kapea karvanpoistomuoto, mutta joissakin osissa maailmaa sitä pidetään nyt johtavana ja vahaamisen syrjäyttävänä menetelmänä.
Sokeroinnin paremmasta turvallisuudesta vahaukseen verrattuna on puhuttu paljon, mutta onko se ainoa etu sokeroinnissa vahaukseen verrattuna? Keskittyen mekaanisiin karvanpoistomenetelmiin, kuten vahaukseen ja sokerointiin, on syytä mainita ekologia ja ympäristökysymykset, erityisesti nyt globaalin ilmastokriisin aikana.
Alku
Ihmiset ovat aina halunneet enemmän hallintaa omaan kehoonsa, ja karvanpoisto tarjoaa juuri sitä. On syytä mainita hieman historiaa, sillä alkuperäinen vahausmuoto oli sokerointi eli yksinkertaisesti sokerilla tapahtuva karvanpoisto. Tiedämme, että sokeria käytettiin karvanpoistoon jo muinaisessa Egyptissä ja muilla Lähi-idän alueilla. Tarkemmin sanottuna noina päivinä käytettiin todennäköisesti prosessoitua hunajaa (joka on pääosin sokeria tai sokereiden ja monosakkaridien seosta). 1960-luvulla teollinen vallankumous ja globalisaation alku johtivat karvanpoistovahojen (hartsipohjaisten) kehittämiseen ja laajempaan käyttöön.
Johdanto vahaukseen
Näiden karvanpoistomenetelmien vertailemiseksi ekologisesta ja ympäristöllisestä näkökulmasta on kysyttävä peruskysymys: mitä perinteinen karvanpoistovaha sisältää? Useimpien karvanpoistovahojen perusainesosa on hartsi. Alun perin käytetyt hartsit olivat kolofonia, jota saatiin haihduttamalla tärpättiä havupuista. Kolofoni on hydrofobinen aine, mikä tarkoittaa, että se ei liukene veteen, vaan rasvoihin (tai muihin liuottimiin). Nykyään suurin osa kolofonista tuotetaan Tyynenmeren Aasiassa. Ajan myötä teollisuus on kehittänyt monia vaihtoehtoja kolofonille, synteettisiä hartseja. Synteettisillä hartseilla on kolofoniin verrattuna se etu, että niillä on vähemmän allergeenista potentiaalia, mikä on erittäin tärkeää kosmetiikkatuotteissa. Pelkkä hartsi ei kuitenkaan riitä karvanpoistovahan valmistukseen. Oikean koostumuksen ja viskositeetin saavuttamiseksi hartseja yhdistetään vahoihin ja öljyihin, jotka ovat useimmiten mineraaliperäisiä, eli öljyjohdannaisia. Raaka-aineet, kuten parafiini, parafiiniöljy ja mikrokiteinen vaha, antavat lopputuotteelle oikean koostumuksen ja viskositeetin. Myös luonnollisia öljyjä ja vahoja käytetään (harvemmin ja pienempinä pitoisuuksina), usein mehiläisvahaa.
Asiakkaiden vaihtelevan tietoisuuden ja odotusten vuoksi vegaanisia tuotteita kohtaan mehiläisvahaa pidetään joskus myös ei-toivottuna ainesosana. On syytä huomata, että monet edellä mainituista ainesosista ovat pääosin aasialaisen teollisuuden hallitsemia. Monet eurooppalaiset valmistajat joutuvat siksi tuomaan raaka-aineita Aasiasta, mikä vaikuttaa kielteisesti lopputuotteen ympäristötasapainoon.
Joten…puhutaanpa sokeroinnista
Vertailun vuoksi tarkastellaan sokeripastojen, joita joskus kutsutaan sokerivahaksi, tuotantoa. Useimmat sokeripastat valmistetaan valkoisesta sokerista (sokerijuurikkaasta). Sakkaroosi eli sokeri on hyvin yleinen ja helposti saatavilla oleva luonnollinen raaka-aine. Valitettavasti kulutamme sitä nykyään liikaa, mutta siitä emme puhu tänään. Onneksi sokeri ei pääse elimistöön ihon läpi, joten ulkoisesti käytettynä se ei vaikuta elimistön terveyteen. Muita sokeripastassa yhä enemmän käytettyjä raaka-aineita ovat monosakkaridit glukoosi ja fruktoosi. Sakkaroosin tavoin ne ovat hyvin yleisesti käytettyjä luonnonmukaisia raaka-aineita. Fruktoosia valmistetaan usein maissista (mutta ei yksinomaan), kun taas glukoosia valmistetaan yleisimmin perunoista. On syytä huomata, että näitä raaka-aineita on helposti saatavilla paikallisesti, erityisesti Euroopassa . Tämä lyhentää toimitusketjua ja vaikuttaa myönteisesti lopputuotteen ympäristötasapainoon. Sokeripastojen, erityisesti sakkaroosipohjaisten (sokeri) pastojen, valmistuksessa käytetään myös sitruunahappoa (harvemmin sitruunamehua). Se on yleinen raaka-aine elintarvikkeissa ja sitä esiintyy luonnostaan monissa hedelmissä. Sokerimassan valmistuksen viimeinen tärkeä raaka-aine on vesi, joka on kaikista raaka-aineista paikallisin ja yleisin.
Seuraava näkökohta ympäristösuorituskyvyn ja ympäristövaikutusten keskustelussa on itse tuotteen käyttö ja siihen liittyvä jäte. Karvanpoistovahaa levitetään ja poistetaan kerran, joten kaikki tietyn kehonosan epilointiin käytetty määrä heitetään pois. Lisäksi pehmeiden vahojen tapauksessa vaha revitään irti ja heitetään pois yhdessä liuskaiden kanssa, ja usein nämä Suikaleet on valmistettu synteettisistä materiaaleista. Onneksi luonnonkuitukankaita käytetään yhä useammin. Suurten määrien rasvaisten materiaalien (kuten vahan) pois heittäminen on erittäin haitallista ympäristölle. Loppujen lopuksi uppopaistinöljy tulee hävittää asianmukaisessa paikassa. Käytetty vaha päätyy kuitenkin jätteeseen ilman asianmukaista lajittelua. Valitettavasti vartalon vahaustekniikka ei ole materiaalitaloudellinen; koko jalalle tulisi käyttää tekniikasta ja vahasta riippuen noin 100 g pehmeää vahaa tai jopa 1000 g kovaa vahaa (arvio). Tällaisten tuotteiden biohajoamisprosessia olisi tarkasteltava tarkemmin – asiaankuuluvia analyysejä ei kuitenkaan ole saatavilla täällä.
Joitakin mielenkiintoisia faktoja
Sokeritahnan tapauksessa (käsin tehtävällä sokerointimenetelmällä) materiaalia käytetään paljon vähemmän . Esimerkiksi noin 50–80 g tahnaa riittää koko jalkojen epilointiin. Koko käsittelyn jälkeen tuote voidaan heittää pois, ja se hajoaa hyvin nopeasti . Tämä johtuu siitä, että sokeri on hydrofiilistä, helposti liukenevaa ja oikeissa olosuhteissa loistava kasvualusta mikro-organismeille . Sokeritahnan ympäristöystävällisyyden havainnollistamiseksi on huomattava, että useimmat sokeritahnat on valmistettu elintarvikelaatuisista raaka-aineista (hajusteettomista). Emme tietenkään kannusta sokeritahnan kulutukseen, koska se ei ole elintarvike ja on liian kaloripitoinen. On kuitenkin tärkeää ymmärtää, että sokeritahna on kuin elintarvike, joka ei aiheuta uhkaa ympäristölle.
Lopuksi haluan huomauttaa, kuinka yrityksemme välittää ympäristöstä. Käyttämällämme sähköllä tuotettua sähköä lähes 100 % on tuulivoimaa, ja lisäksi tehtaamme katto on peitetty aurinkopaneeleilla. Varastomme pakkaa pakkaukset käyttämällä biohajoavia ja vesiliukoisia täyteaineita. Olemme parhaillaan siirtymässä muovisista pakkausteipeistä paperisiin. Tunnemme vastuuta maailman muuttamisesta. Olemme iloisia, että myös kuluttajat tuntevat tämän vastuun valitessaan karvanpoistomenetelmää.